Vihdoinkin jotain kivaa kerrottavaa  niin het täytyy blogi päivittää!

Käytiin siis Ainon kanssa korkkaamassa pk-ura vihdoin ja viimein. Niitä suojelukokeita kun ollaan haaveiltu eikä vieläkään saada aikaiseksi, niin päätin että johonki kokeisiin on päästävä ennen talvea. Joten aloitettiin tavoitteellisempi treenaaminen metsäjäljellä. En voi kehuskella että ois ollut paljon toistoja treenikerroissa, mutta on pyritty tekemään hyviä treenejä ja mietitty etukäteen miten edetään. Onneks meijän reeniryhmä toimii! Meitähän on huimat kaksi kappaletta ja ollaa sit poljettu toistemme koirille jälkiä. No nii sitte asiaan..

OMG mua jännitti! Ja mun jännitys nosti Ainon aggressiotasoa pikkasen uusiin ulottuvuuksiin. Kanssakilpailijat varmaan ihan kauhuissaan että tuoko tulee samalle tottiskentälle  Kyllä mä kerroin jossain vaiheessa että ei se ketää häiritse vaikka vaikuttaakin vähä aggressiiviselta toisia koiria kohtaan. Tiesin että kyllä mun jännitys jotenki näkyy Ainossa. No eihän Aino ketään häirinnyt tietenkään, äidin päästäinen.

Maasto oli kangasmetsää. Ylitin ojan ja lähetin koiran janalle. Se eteni liinan mitan ja lähdin perään, tarkasti oikealle, takas linjalle ja sit nosti jäljen oikealta ja lähti ajamaan. Ei kuulunut tuomarilta mitään joten kävelin perään kun liina oli suora. Eka keppi tulikin melkein heti ja Aino ilmaisi sen. Keppi jäi rinnan alle, joten mulla kerkes käydä jo mielessä että mitä helvettiä.. sit hoksasin että kepin pää näkyi kainalosta. Hyvä Aino! Ekalta kepiltä lähti pikkasen vauhdikkaasti, ajoi kulman hyvin ja sit vauhti alkoi rauhoittumaan ja koira keskittyi sataprosenttisesti työhönsä. Ihan mieletön fiilis kun se paras jälkityöskentely osui kokeeseen. Yksi ainut tarkistus yhdessä kulmassa, muuten oli kuin juna raiteilla. Nenä maassa, suu kiinni, sopiva vauhti ja ilmaisi kepit varmasti. Kyllä mamma oli naama näkkärillä kun kuuden kepin kanssa mentiin autolle. Jana työskentelystä tuomari sanoi, että eipä siinä jääny lapsille kerrottavaa, janatyöskentely erinomainen, pisteitä 40. Jiiihaaaa paineet pois murheenkryynistä eli esineruudusta  Tai siis niin luulin.

Esineruutuun mennessä mun jalat oli ku lyijyä. Jumaliste mää jännitin! Ja niin oli ainolla komee harja pystyssä melkee koko ruututyöskentelyn ajan. Käskytin aika tiukasti sitä ku olin nii hermona. Sitten tapahtui ihmeitä, Aino nosti puolesta välistä ruutua esineen suuhun! Oho kehaisin kerran ja vähä toisenki.. Aino siis toi mulle esineen ajassa 2.30 ja minä melkee pyörryin ilosta. Siinä sitten ainoki vapautui ja oli taas oma itsensä. Arvostelussa tuomari rokotti pari pistettä kun saisi edetä enemmän takalinjalle asti. Työskenteli enemmän puolen välin tienoilla. Ja yhden pisteen rokotti mun ylimääräisestä kehumisesta. Mut ei haitannut yhtään, mää olin niin onnellinen kun se toi mulle esineen!

Maastopisteitä oli siis kasassa jäljeltä 170 ja esineruudusta 27 = 197. Enää tottis jännitettävänä. Siinä vaiheessa aattelin että kyl se ny 70pojon eestä tottelee, ni eiköhän tulos tuu. Ainolla oli eka paikallaolo, siinä ei huomauttamista. Rauhallinen ja tarkkaavainen koko ajan. Pikkumoka ohjaajalta, joka ei ykkösessä vaikuttanut arvosanaan. Käytiin välillä levähtämässä kun tehtiin kolmen kiertona tottis. Tottikseen jatkoi siis kolme koiraa, kolme oli keskeyttänyt.

Sit vihdoinki tuli oma vuoro mennä suorittamaan. Siinä lähtöviivalla seistessä tuntui, että mihin se mun sydän on menossa ku jännitys nousi. Seuraaminen taisi olla erinomainen, toinen täyskäännös oli vähän huonompi ja j-sakara turhan pitkä, hlöryhmä oli korrekti ja muutenkin koira esitti erinomaista seuraamista. Liikkeestä istuminen olis saanut olla nopeampi, muuten kunnossa. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, maahanmeno ois voinu olla vieläkin nopeampi ja luoksetuloasento aavistuksen vino, muuten kunnossa. Tasamaanoudossa, aloitus kunnossa, kapulalle meno ois saanut olla vieläkin nopeampi, palautusvauhti paljon nopeampi eli se oli hyvä, vähän vino luovutusasento ja ote kävi kerran. Hyppynouto, hyvät ilmavat hypyt, varma kapulan otto, luovutusasento taas vähän vino ja sama otteenvaihto kapulasta. A-estenouto kunnossa, (en muista vaihtoiko otetta kapulasta mun eessä), mutta sivulle käskyn saatuaan koira tökkäs mua ja hetken viiveellä kääntyi sivulle. Eteenmenossa, nousi seuraa-käskystä jo ylös ja pikkasen edisti, lähti ku ohjus suoraan eteen ja ekasta maahan käskystä pysähtyi istumaan, jouduin antamaan toisen maahankäskyn. Pisteitä 91. Ja ihan rehellisesti voin itsekin sanoa että pisteet ansaittiin. Tuomari rokotti kun aihetta oli. Olin siis tyytyväinen  Mieltä lämmitti erityisesti kun harjoitustuomari kehui meidän yhteistyötä ja kuinka kauniilta se seuraaminen näytti. Ja pientä parannettavaakin jäi niin ei muuta ku lisää reeniä...sit keväällä. Kokonaispisteet 288, oikeuttivat hienoon ykköstulokseen. Hyvä Aino!!

Kiitos kaikille meitä jelpanneille! Erityisesti meijän reeniryhmälle eli Anninalle jälkien polkemisesta ym. Ja kiitos Petelle ku tulit ampumaan Ainoa koetta edellisenä päivänä

kuvat AnneT. Säräisniemellä leireilemässä elokuussa Tammilehdon Liisan maastoryhmässä. Ainon ekat keppi-ilmaisut.