Vihdoinkin sain aikaiseksi pistää blogia ajantasalle.. eli..

Alaosaston leiri 'kärsittiin' loistavassa seurassa aurinkoisessa kelissä  (Oltiin Ainon kanssa kaksin, Luka jäi kotiin Tomin ammattavaksi ja odottelemaan ristisideoperaatiota.)

Kouluttajana peltojäljellä meillä oli Reijo Rekorius. Tuomarin näkemys oli tervetullutta jokaiselle koirakolle. Saatiin hyviä harjoituksia koirille ja ohjaajille uusia ajatuksia kokeisiin valmistautumisesta. Kiitos kouluttajalle ja treeniryhmälle.

Ainon kohdalla tuli 'ilmi' pieni vauhtiongelma. Eli tyhjillä lähti ryntäämään ku höyryveturi. Vappuleirillä tätä ongelmaa ei esiintynyt ja niinpä annoin koiralle enemmän löysää - VIRHE! Palataas pikkasen taaksepäin ja pidetään se liina kunnolla tuntumalla. Katsotaan kuinka homma etenee... Tekniikan Aino osaa kunhan vauhti vaan saadaan pidettyä maltillisena pidemmilläkin tyhjäpätkillä.

Ensimmäinen jälki (suora, kovaan vastatuuleen) lauantaina oli ihan hirvee.. koira yritti suorastaan juosta eteenpäin kun tuli tyhjät pätkät...voi ziiiiisus. En päästänyt ryntäämään vaan stoppasin vauhdin ja sitten vasta jatkettiin kun nenä meni jälkeen ja tahti pysyi rauhallisena. Oli se tuskanen kokemus vappuleirin onnistuneiden jälkien perään, prkl!! Toinen jälki oli uun muotoinen ja ajoi jo huomattavasti keskittyneemmin, tuttu nuuskutus kävi vaikkakin parilla lyhyellä tyhjällä pätkällä vauhti meinasi nousta. Sunnuntain jälkeen olin jo melkein tyytyväinen, uun muotoinen mutta pidempi ku lauantainen u. Siinä näkyi Ainon intensiivisyyttäkin väläykseltä. Tyhjiä oli tosi vähän eikä vauhtikaan noussut. Jokaisella jäljellä kävi maahan päätypurkille ja siellä syötiin nakkeja taskusta, vietettiin aikaa ja herkuteltiin ruuat lopuksi. Sunnuntaina näkyi ilmaisussakin jo itsevarmuutta (vaikka annoinkin käskyn nopeuttaakseni maahanmenoa), häntä oli kaarella ja korvat tötteröllä kun söi ruokaansa. Jäljen jälkeen koira otettiin lyhyelle liinalle ja vietiin vierellä kuljettaen autoon. Hetken päästä juotettiin ja käytiin vähän leikkimässä. Itse olen palkannut syömisen jälkeen pallolla aina ja sitähän se Aino ootteli koko pitkän matkan autolle saakka.. parka luuli varmasti tehneensä jotain väärin kun ei palloa lentänytkään.

Liinan käsittelyyn saatiin loistavia vinkkejä ja ne toimi ainakin Ainon kohdalla! Jatketaan samalla tavalla.

Kiitos leirin ahkerille toimeenpanijoille, Susanna, Tiina ja Sevil! Kiitos kouluttajille ja kaikille leiriläisille! Ens keväänä taas! 

Kuva: Annina Rönnkvist ja kuvassa: Päästäinen, minäitte, Rekorius ja Veltsu häntäkärpäsenä.

Sunnuntaina leirin jälkeen ajoin suoraan purutreeneihin Vaasaan Veltsun ja Anninan kanssa peräkkäin. Koirassa näkyi pientä leiriväsymystä, ehkä. Treeni oli helppo perusharjoitus eikä Aino taida enää saada niistä mitään. Kaipaa lisää haastetta ja tietysti niitä helppoja harjoituksia pitää ollakin välillä. Toisaalta järkevääkin tehdä helpompi harjoitus leirin päätteeksi. Ensimmäiset lämpimät kelit veroittivat koirien jaksamista. Mut ku tää ohjaaja vaa tahtoo jo edetä  Nooh keretäänhän me juu... Maalimiehenä meillä puurtaa Mika Mahlamäki(spkl-oppilas), kenttänä SPL Merenkurkku ja kyllähän sitä jaksaa suklaapiirakan voimin vähä reenatakin.. Kuvat tietysti otti Annina, kiitos Anninalle jälleen!

Tähän loppuun täytyy vielä muistella yhtä kamalaa kokemusta.. eli jouduin käymään kentän puuceessä  Voi herreguuuuuud mikä kokemus...huhhuh. Surinaa, pörinää, lotinaa, loisketta, kukkura perseen alla ja se hyyssin haju.......aaaaarrrrrghhhhh!!!! Mut hengissä selvisin ja niin Annikin.. Kyllä pakottava hätä täytyy olla että toiste sinne eksyn..heh.

Jatketaan uudella otsikolla päivitystä hetken kuluttua....