Niinhän siinä sitten kävi, että Lukan vasemman jalan ristari napsahti poikki 'pikku'ryntäilyssä kesäkuun alussa. Jalka leikattiin Seinäjoella pitkän ja tuskallisen arpomisen jälkeen juhannusviikolla. Päätös leikata oli kovan miettimisen ja lekurien 'häirinnän' tulos. Minä oon aina sanonut että jos toinenkin jalka menee, niin en alkaisi leikkomaan. Näinpä se sitten käy kun omalle kohdalle napsahtaa. En tietenkään leikkaisi, jos toipumisen mahdollisuus oisi pieni. Mutta Lukalla on mahdollisuus normaaliin liikunnalliseen elämään, parhaassa tapauksessa vielä useammaksi vuodeksi. Onneksi on siskoja ja ystäviä kun tulee näitä murheen päiviäkin välillä <3

Luka siis viettää toista kesää perään toipilaana liekassa (eli niin minäkin) ja tottakai haava tulehtui parista kohdasta tällasilla helteillä  Uusi antibioottikuuri on päällä, haavaa suihkutellaan keitetyllä vedellä pari kertaa päivässä ja välillä putsataan betadinella. Ulkoillessa suojataan pussilla, kun sinne tunkee kaikenmaailman raatokärpäset heti, yög. Märkivä, haiseva avohaava niin tietysti täynnä itikoita heti. Luka on ny viettänyt pari viikkoa pönttö päässä ja vielä jatkuu..tikkejä ei pystynyt poistamaan tulehduksen takia. Taas joutuu soittamaan lekuriin ja käydä näyttämässä joko..saan varmaan kohta jonku bonuskortin :) Tuntuu että alkukesä on vietetty tuolla Kälviällä ja sit välissä pyörähdettiin Sjoellakin. 4 vkon päästä ois kontrollikuvaus ja sitten näkee miten on lähtenyt paranemaan.. jännittää nyt jo. Hyvin käyttää jalkaa kävellessä, seistessä ei vielä varaa koko painoa sille. Sais ny ton haavan kuntoon ja pöntön pois ni vois jossain käydäkin. Luka on sellanen houdini et sitä ei voi jättää vahtimatta yhtään. Rankkaa on mun miehelläkin kun joutuu Lukaa ammata, että pääsen Ainon kanssa välillä lenkille ja treeneihin. Nooh eiköhän tämä tästä iloks vielä muutu. Pääasia että saisi koiran kuntoon ja pääsisi uittamaan sitä ja pelaamaan jalkkista <3 Äidin poika.

Kuvat Riikka Honkanen 11.5.2010